Tarinamme alkaa SimCityn instituutista, jonne nuori Camine Murphie on juuri muuttamassa. Ensimmäinen päivä poissa vanhempien luota, tervetuloa elämä, heihei vanha elämä!
 

 

Tämä on Camine. Hänen horoskooppinsa on rapu, pisteillä 7-5-4-1-8. Hänellä on perhetavoite, ja elämän tavoitteena on saada kuusi lastenlasta. Toivotaan että se toteutuu.
Camine pitää uimapuvuista, ja erilaisista hajuvesistä, ja sen takia inhoaa löyhkää. Hän on tällähetkellä 19, ja aloittaa yliopiston ilman stipendejä, omistaen pelkästään 500 simoleonia rahaa.

 

 

Ensimmäisenä Caminen saavuttua uuteen yliopistoon ja sen asuntolaan, hän varasi itselleen tällaisen huoneen. (Anteeksi että seinät ovat alhaalla)
Huone on ovelta katsoen ensimmäinen, eikä Camine ainakaan vielä pidä ovea lukittuna, vaikka onkin yksinäinen susi ollut aina.
"Missähän kaikki ihmiset ovat", nainen mietti ääneen, kun oli ainoana olentona koko asuntolassa. Asuntolaan mahtui 9 henkeä kokonaisuudessaan, mutta nyt siellä oli vain Camine.

 

Camine oli ehtinyt olla talossa viitisen minuuttia, kun ensimmäinen ongelma hänen yliopistoaikanaan ilmestyi. Minkä hän ottaisi pääaineeksi?
"Kirjallisuus, historia vai filosofia", nainen mietti ja tuskaili puoli tuntia asian parissa, tutkien tarvittavia taitoja, suositeltuja uria, ja kaikkea mahdollista näistä kolmesta aineesta.
Lopuksi hän valitsi filosofian, sen kautta suositeltiin uria mystiikka ja ravintola-ala, ja kumpikin kiinnosti Caminea järjettömästi. Ahkerana opiskelijana, Camine aloitti lopputyönsäkkin saman tien. 


 

 

Lopputyö jäi vielä kesken, koska Camine ymmärsi tarvitsevansa tiettyjä taitoja. Siivousta, mekaniikkaa ja logiikkaa. Ei kun opiskelemaan.
Samalla voisi vaikka katsoa millaista porukkaa asuntolassa majailee, ja heti ensimmäisenä Camine näki "Olohuoneessa" nuoren naisen. Nainen ja Camine tosin eivät tulleet juttuun, joten ei nimeäkään vaivauduttu mieleen painamaan.


 

Caminen lukuseuraksi ilmestyi mies. Mies ja Camine eivät tulleet toimeen, eikä miehen ulkonäkökään miellyttänyt, ihme pullaposki. 
Kuitenkin miehen nimi painui mieleen, Pete, vaikka Camine toivoi, ettei hän sitä koskaan tulisi tarvitsemaan. Ällöttävää omistaa tuollainen nenä, posket ja huulet, Camine mietti opiskellessaan kilttinä tyttönä mekaniikkaa.
Pete naureskeli Caminelle, "Tyttö mekaniikassa, älä viitsi, se on jo säälittävää", ja tästäkös naikkonen kimpaantui. "Äläpäs yritä, lyön vetoa että vaikka olen nainen, osaisin korjata mitä vain nopeammin kuin sinun kaltaisesi pulsu!" 
Johan Pete hiljeni.

 

Logiikkaa kehittäessä, Camine tutustui tähän nuoreen naiseen, ja he kaksi tulivatkin toimeen mitä parhaiten. Naisen nimi ei painunut vielä mieleen, mutta Camine halusi tietää sen mahdollisimman pian. Koulusta puhuttiin paljon, kumpikin piti koulua tärkeänä, ja halusi päästä huippuoppilaiden listalle.
Kuitenkin naisen oli aika lähteä luennolle, jäi Camine yksin shakkipelinsä ääreen. Mikä harmi, ei se yksin ollut yhtään niin hauskaa...
 

Illallisella Camine törmäsi taas tähän shakkinaiseen, ja johonkin mieheen. Mies oli muuten komea, mutta tuo nenä, ihon väri ja pottahiukset eivät toimineet Caminen päähän.
Hauska rupatteluhetki oli, kolmikko puhui muodista, eniten hiuksista.
"Sulla on kyllä tosi upee tukka", mies kehuskeli Caminelle, joka vallan punastui. "Okse luonnollisest noin siistin näkönen?" "Ei, mä laitan sen joka aamu kauheen tuskan kautta", Camine naureskeli. Mies oli kyllä järkyttävän mukava ihminen.
 

"No jopas", Camine vinkaisi noustessaan pöydästä. Mikä tuo maha oli olevinaan, nainen oli lihonut. Nyt äkkiä katsomaan mitä kuntolaitteet maksavat - Ei herranen sentään, hänen oli äkkiä saatava rahaa. Mutta mistä hän voisi pikaisesti saada rahaa? 
Katse kääntyi asuntolan "kokin" puoleen.. Miten alas opiskelijan olisikaan vajottava..


 

No tässä sitä sitten ollaa, "Epätoivoset ajat, epätoivoiset keinot" (Ihmettelen yhä, miten hänen hiuksensa muuttuvat blondeiksi..) Nyt hän ansaitsisi edes vähän käteistä. Toivottavasti ihmiset nukkuisivat koko työajan, niin kukaan ei näkisi tätä ylinoloa työtä, ja alkaisi syrjimään naikkosta sen takia. Hänellä kun ei vielä ystäviä ollut, niin ei mahdollisuuksia saisi vielä pilata.


 

Aamu tuli nopsaan, Camine oli niin innoissaan ettei hän pystynyt nukkumaan koko yönä. Luento alkoi kymmeneltä aamulla, ja nainen kiirehti sinne. Eihän hän saisi myöhästyä todellakaan ensimmäiseltä luennosta. Eka oli se tärkein, jolloin luodaan imago opettajien silmiin.

 

"Olisiko tylsempää luentoa voinut ollakkaan", Camine mankui. Hän oli tutustunut kahteen lehtoriin luennolla, ja kumpikin oli pitänyt Caminesta.
Vaikka aihe oli ollut tylsä kuin mikä, oli Camine esittänyt koko pitkän ajan kiinnostunutta, ja siten saanut hyvät suhteet kumpaankin - onneksi.
 NYt pehkuihin, vaikka olikin keskipäivä. Nainen oli valvonut jo liiakseenkin.

 

Caminella oli mukanaan hiuksiensa väreihin sopiva yöpaita, ja erittäin suloinen semmoinen. Yöpaita oli flaneelia, eli hyvin lämmin ja pehmoinen.
Nyt vällyjen väliin, kohta olisi taas uuden "päivän" aika tyttösen elämässä. Ja loppukokeet senkun lähenisivät, taas..